Moose Islanders kohtasi Länsirannikon kakkosdivarin kotiottelussaan FBC Turun kakkosjoukkueen. Keltaisen sukellusveneen kakkosmiehistö on melkoisen turbulentti seurue, sillä jengissä pelaa ajoittain kasa edarin miehiä ja/tai A-junnuja ja joskus harvoin jopa enemmistö joukkueen omia pelaajia. Joukkueen taso siis muiden pääsarjaseurojen farmiryhmien tapaan vaihtelee peli peliltä.
Tähän taistoon keltainen kakkos-U-booten oli saanut rivistöihinsä vain kaksi edarin pelimiestä ja muutaman A-jantterin, joten siinä mielessä sarvipäillä oli kohtalaisen hyvä tuuri. Paitsi että ei ollut, sillä hirvilaumassa kävi hurja kato, liekö syynä ollut hirvenmetsästyskausi, mutta kaatoja tuli ja paljon. Vielä pelipäivänä putosi kolme sarvipäätä pois, joten loppujen lopuksi SB Hirvensalo marssitti kaukaloon suorastaan häpeällisen pienen 11 pelaajan rosterin. Lähes puolet joukkueesta puuttui. Tällä sarjatasolla tuollaisen ei pitäisi olla mahdollista, varsinkaan kun kyse ei suinkaan ollut mistään loukki- tai flunssasumasta, vaan enimmäkseen kaikenlaisista muista elämän esteistä. Niillä mennään mitä kasaan saadaan ja taas mentiin.
Luonnollisesti saarelaiset pudottivat pelitempon erittäin alas ja koskapa keltainen vierasryhmäkään ei uskaltanut erityisen aggressiiviseen prässiin ryhtyä, palloiltiin kaksi ensimmäistä erää alta pois erinomaisen rauhallisesti. Kuvaavaa olivat ensimmäisen erän torjunnat, SBH 2, FBC 3.
FBC onnistui ensimmäisen erän lopussa ylivoimalla ja toistamiseen toisen erän puolivälissä, saarelaisten Pakarinen kaventeli toisen erän lopussa ja 40 min hiippailun jälkeen taululla vieraille 1-2. Toinen erä oli suorastaan tapahtumarikas ensimmäiseen verrattuna, sillä torjuntoja kirjattiin molemmille veskareille jo yli kolme. SBH 4 ja FBC peräti 7, eli tosiaan selvästi sarviotsat painelivat ajoittain jo varovaisesti kaasuakin.
Heti kolmannen erän alkuun Islandersin Virtanen (se S-virtanen) napautti kuugelin uuniin Hellstenin (se Tu-hellsten) maagisesta passista ja peli alkoi uudelleen, 2-2. Ja hieman aiempaa erilaisena, sillä SBH oli kaksi erää säästellyt ja nyt oli aika survoa pelikaania turbiiniin tai ainakin periskooppiin.
Erän puolivälin lähestyessä kärvisteli ensin SBH kaksi alivoimaa ja sen jälkeen oli FBC:n vuoro jäähyillä. Islanders-aikalisä, kärmeskeittoa kattilaan ja ylivoimalla johtomaali, Mooset ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon 3-2, kellossa 52:37.
Tämän jälkeen näytti siltä, että keltaisessa sukellusveneessä oli vuoto. Vihulaiset passivoituivat, vaikka olisi pitänyt laittaa häkää pönttöön ja torpedot latinkiin. Islandersille tarjottiin useitakin avopaikkoja niitata peli ja tempaista pohjatulppa irti K2-keltaisesta, mutta ei kelvannut. Joku väitti kuulleensa SBH-koutsi GM Penan useammankin kerran manailleen penkin takana, että ”minäkin olisin tehnyt tuosta vaikka silmät kiinni”, mutta sehän ei kyllä pidä paikkansa. Ja kun hirvien purjeveneestä pudotellut syvyyspommit eivät osuneet, niin klassiseen tapaan vastustaja napautti pelin tasoihin vaatimattomat kaksi minuuttia ennen summeria hirvisoturin megalomaanisen virheen seurauksena. Toki jollain tavalla loppuminuuteilla sekosivat hirvienkin askelmerkit, sillä viimeisen vitosen aikana sarviryhmä suoritti aivan käsittämättömän määrän helppoja pallollisia virheitä ja suorastaan yritti tarjota tasoitusta jo alistuneelle vastustajalle. Onnistuihin se sitten lopulta, vaikka aika melkein loppuikin kesken. Jatkoaika. 3-3.
Jatkoaika oli kliseisesti yhteen maaliin pelailua. Kaksi erää akkujaan lataillut pieni hirvilauma laukkasi päälle ja vihulaisten sukellusveneen kylkeen maalattiin uudeksi tunnukseksi U112-hätänumero. Kaikenlaista lekaa tarjottiin ja keltaista säilykepurkkia takomalla murjottiin, mutta paineet pysyivät sisällä ja paatti pinnalla. Jatkoaika maaliton, rangaistuslaukaukset.
Pilkkukisassa keltaisilla oli yksi kliininen maalintekijä, hirvillä ei tällä kertaa valitettavasti ainuttakaan. FBC:n Orpana latoi vuorenvarmasti kaksi sisään ja kun keltaisista Grahn onnistui myös kerran, eivät sarvipäiden Alilonttisen ja Karin napsut riittäneet. Kaksi pistettä keltaisille, yksi piste hirvisaareen.
SB Hirvensalo – FB Turku 2
3 – 4 rl.
GM Penan kommentit ottelusta:
”On todella surkeata, murheellista ja surullista menettää pisteitä siksi, että joudutaan pelaamaan tätä sarjaa yhtä pienellä kokoonpanolla kuin mitä normaalisti pelataan hallisarjassa. Jos tässä sarjassa voittaa kahdella kentällisellä, niin silloin on kyseessä poikkeuksellinen ryöstö. Oltiin tänään kuitenkin lähellä, meillä oli suunnitelma, joka melkein toimi, kolme pistettä oli jo tarjolla, mutta pää ei kuitenkaan meillä kestänyt loppuun asti. Väsymys taisi sittenkin voittaa, vaikka kaksi erää onnistuttiinkin aika hyvin jäädyttämään peliä. Olihan tuo kolmannen erän viimeinen vitonen meiltä aika kummallista pelaamista, kaivettiin verta nenästä todella isolla lapiolla ja lopulta saatiin se mitä ansaittiin. Ottaen huomioon lähtökohdat, olen kuitenkin tyytyväinen yhteenkin pisteeseen. Huonomminkin olisi voinut käydä, vaikka totta kai harmittaa, että täydetkin pisteet olivat niin lähellä. Ollaan pelattu nyt kahdeksan sarjamatsia, joista vain yhdessä meillä on ollut kolme täyttä kentällistä. Valitettavasti se ei ole pitkässä sarjassa voittavan joukkueen tapa toimia. Kaveriporukoille tuollainen on varmaankin ihan ok, mutta meille ei, me haluamme pelata pitkän kevään ja voittaa ja meillä on siihen kaikki mahdollisuudet. Olen tästä koko syksyn puhunut ja varoitellut ja nyt on tekojen aika, ensi viikolla tulee ulos siirtouutisia ja viimeistään joulutauolla enemmänkin. Totta kai ymmärrän sen, että meillä on aikuisjoukkue, on töitä ja perheitä ja prioriteetit siltä osin selviä, mutta juuri siksi meillä pitää olla paljon nykyistä laajempi rosteri. Me lähdemme kohti kevättä sellaisella joukkueella, että meillä on jokaisessa pelissä aina kolme kentällistä, mieluummin tietysti pöytäkirja täynnä. Ollaan edelleen pleijariviivan paremmalla puolella ja jotta siellä myös pysytään ja saadaan hieno ja hauska kevät, pitää ukkoja olla käytettävissä jokaisessa pelissä paljon enemmän kuin mitä tähän asti on ollut.”
.urheiluhirvi