Loimaan pellot jäivät kyntämättä

SB Hirvensalo – FT Leisku   7 – 9

SB Hirvensalo jatkoi miesten kakkosdivaria kotiottelulla, vastustajana yksi lohkon ennakkosuosikeista ja kestomenestyjistä, Loimaan Leisku. Erityisesti supertutkapari Laitila-Kauppi oli suurennuslasin zoomailtavana ja niinhän siinä kävi, että kaksikko näytti kykynsä, jälleen kerran, valitettavasti.

Moose Islanders aloitti ottelun suorastaan hämmästyttävällä harhasyöttösumalla. Ensimmäisessä vaihdossa tarjottiin Laitila-Kauppi-kaksikolle heti kahteen kertaan kahdella yhtä vastaan niittotilanne, mutta verrattuna kauden aiempiin peleihin, nyt oli jotain toisin, sillä SBH-veskari Rasmus ”Rasse” Suvanto nollasi nimekkäät vihustarat ja näytti heti haluavansa voittaa pelin. Rassen seivit eivät kuitenkaan muuta joukkuetta vielä herättäneet, sillä sama tarjoilu jatkui ja jo toisessa vaihdossa ajassa 1.24 kolisikin sitten omissa., kun Leiskun kakkosketjun tehokaksikko Salomäki-Portnoj rankaisi. Muutama kerta saatiin anteeksi, mutta rajansa aina kaikella. Islanders-kapteeni Butcher Manninen lunasti kuitenkin heti perään saunaillassa antamiaan lupauksia ja otti joukkuetta reppuselkään, 1-1, vain 20 sekuntia edellisestä.

SBH:n ykköskenttä pääsi ottelussa toista kertaa kentälle ja ensimmäisen vaihdon tötöily jatkui. Jälleen päästettiin vihulaista irti ja seurauksena kotijoukkueen jäähy. Ja kun Laitila-Kaupin päästää ylivoimalle, niin ennuste on huono, tosin yllättävän kauan meni herroilla nyt aikaa, lähes täydet kaksi minuuttia, ennen kuin ropisi. 1-2.

Vain 18 sekuntia edellisestä ja nyt oli Leiskun kakkosen tehoduon vuoro, 1-3. Deja vu, ikään kuin tällaista olisi tapahtunut Islandersin peleissä aiemminkin! Kun ropisee, niin sitten tosiaan ropisee ja koko ajan. Pelattu vasta 3:54, tämä tuskin oli sitä, mitä hirvilauman valmennusosasto oli ennen peliä joukkueelle teroittanut ja ohjeistanut? Onneksi kuitenkin alkuminuuttien pyörremyrsky otti ja taantui ja sarvipäät kaapivat vähitellen pelissä jopa pientä komentoa. Palkinto tuli erän puolivälissä, kun joukkueen virkaa tekevä kapteeni Butcher Manninen, Pietarsaaren Tarzan, kaikkien vasempien pakkien henkinen isä ja äiti, suupaisi jo ottelun toisen maalinsa. 2-3, täältä tullaan!

Islanders oli nyt kaukalossa nälkäinen, loimaalaisilla oli kovasti paljon vaikeuksia pysyä mukana, mutta peliä kokonaisuutena kuvaa erinomaisen hyvin ensimmäisen erän viimeinen minuutti. SBH:n kakkoskenttä sai yhden vaihdon aikana peräti kolme riistoa keskialueella, pääsi kolme kertaa nopeaan kääntöön kolmella kahta vastaan, alle minuutissa. Ei maalia. Kolme kertaa peräjälkeen, ei maalia. Ja viimeinen näistä kolmesta ylivoimakäännöstä päättyi siihen, että Leisku käänsi vastaan ja Kelloggsin tyyliin snap, crackle ja pop, 2-4, heti napsahti, asialla jälleen maaseudun kakkostutkapari Salomäki-Portnoj.

Toiseen erään tilanteesta 2-4, varsin värikkäiden vaiheiden jälkeen.

Mitä ilmeisimmin SBH todellakin uskoi edelleen voittoon, sillä toinen erä oli varsin oivallista paineistamista ja pallorallia. Ajassa 28:45, Pensikkala 3-4. Ja edelleen 34:43 Pensikkala 4-4. Ohi ei kuitenkaan päästy ja takamatkallekin jouduttiin, kun viisi minuuttia ennen periodin päättymistä laitapainista SBH-jäähy. Vieläkään eivät Laitila-Kauppi päässeet normaalille tasolleen, sillä yv-maalin värkkäämiseen meni taas aikaa melko paljon, yli minuutti. 4-5 Loimaan suuntaan ja kakkoserä paketissa.

Kolmas erä ei erityisen hyvin alkanut, kun sekä Leiskun ykkösen että kakkosen maalipyssyt kävivät asioimassa SBH-uunilla Islanders-hyökkääjien huonoja ratkaisuja seuranneiden nopeiden kääntöjen avittamana. Hirvien uljaasti esiintynyt kolmoskenttä piti toiveita yllä Kajanderin viimeistellessä, mutta pelimiesten kympin lähestyessä osuivat vielä Leiskun nimettömämmätkin kaverit, joten viimeistä kymppiä lähdettiin takomaan numeroissa 5-8.

Neljä minuuttia kellossa, Leisku saa illan ensimmäisen ja ainoan jäähynsä. SBH ottaa jopa aikalisän lepuuttaakseen ykköstykkejään ja sen jälkeen nähtiinkin hirvisaarelaisten kauden tyylikkäin yv-show. Noin 38 sekunnin hieno palloralli ja Pensikkala toimittaa, 6-8.

Aika kävi vähiin, veskaria pois ja Laitila ottaa helpon lisänapsun maalisaldoonsa, 6-9. Islandersin sitkeä kolmoskenttä ehtii vielä latomaan yhden, mutta tiimalasi tyhjeni.

Lopputulema siis Hirvensalo 7, Loimaa 9.

Tilastotietoa:

Torjunnat

SBH      9-10-9, yhteensä 28 kpl

Leisku 10-6-8, yhteensä 24 kpl

Laukaukset yhteensä

SBH     56 kpl

Leisku 60 kpl

SBH:n kentälliset

Ykkönen maalit    2-3 = -1

–          maalipaikat 3-7 (herkkutontit 2-5)

Kakkonen  maalit 0-4 = -4

–          maalipaikat 7-10 (herkkutontit 4-6)

Kolmonen maalit 4-0 = +4

–          maalipaikat 5-3 (herkkutontit 2-2)

GM Pena tavoitettiin Hirvensalon Kesoilin parkkipaikalta, haulikkohaastattelu…

UH: Sellainen show tällä kertaa. Mitä jäi mieleen?

GM: Olipahan taas sellainen lähtö peliin, että ei voi kuin ihmetellä. Hiemankin huonommalla maalivahtipelillä tämä olisi ratkennut vieraille jo aika nopeasti monen edellispelin tavoin. Rasse piti meidät hengissä ja joukkue alkoi uskomaan ja hyvin tultiin takaisin. Takamatkalta mukaan tuleminen vie tietysti energiaa ja vaikka rinnalle päästiinkin, niin ihan ei riittänyt. Kai tämän voi tiivistää siten, että kaverin kärkiäijät vain olivat yksinkertaisesti parikin napsua parempia kuin meidän vastaavamme. Paljon kehutun ja kohutun Laitila-Kauppi-parin lisäksi Leiskulla on vielä kakkosketjussaankin taustatukena tälle sarjatasolle kova pistekaksikko ja taisivat Portnoj-Salomäki naputellakin ihan kivat tehot. Meidän tulosyksikkömme ykkös- ja kakkoskenttä ottivat nekkuun yhteensä 2-7, erityisesti kakkoskentän pojat voivat katsella peiliin pidempäänkin, sillä 0-4 on kohtalaisen huono tulos, jos oletuksena on, että oma peli pystytään voittamaan tai sitä ei ainakaan hävitä. Toki siellä oli kakkosen sentteri Lenkkeri sairaana ja vaikka vielä ensimmäisen erän vetikin ryhdikkäästi, niin sen jälkeen tauti vei voiton ja koko kentällinen romahti lopullisesti. Koutsikollega Mellasen kanssa hymähdeltiin ensimmäisen erän jälkeen, että pelkästään kakkoskentän maalipaikoista mekin olisimme tehneet hatulliset, per nuppi, vaikka ollaankin jo vanhoja ja paksuja. Onhan tuo maalinteon tuska aivan hirmuinen, ainakin kaikilla muilla paitsi Pensikkalan Jarpilla ja pelin perusteella kyllä myös kolmoskenttä osaa nykyään palloa pussiin laittaa. Saatiin niin paljon keskialueen riistoista ylivoimakääntöjä, että en ihan heti muista vastaavaa, mutta ei pystytty hyödyntämään niitä käytännössä ollenkaan. Toisaalta annettiin kyllä naapurillekin niitä kääntöjä enemmän kuin tarpeeksi ja siinä on koutsin kannalta murheellista se, että kun näistä asioista on puhuttu.  Ja puhuttiin taas, mutta silti. Kahden erän jälkeen meillä oli selvät ja simppelit koordinaatit siihen, miten peli voitetaan, mutta valitettavasti meillä oli tänään siellä ykkös- ja kakkoskentällisessä liian monta pelaajaa, jotka joko eivät halunneet tai pystyneet yksinkertaista suunnitelmaa noudattamaan ja seurauksena sitten tarjottiin voitto naapurille. Ei tämä homma vain voi mennä niin, että ne kaverit, joilta tulosta odotetaan, ryssivät koko pelin vastustajalle. Se on hieman sellainen juttu, että kun menen 2v-poikani kanssa pihalle leikkimään ja sanon hänelle, että ”älä syö hiekkaa”, niin sen jälkeenhän hän ei enää mitään muuta teekään kuin syö hiekkaa. Ja tänään meillä aika moni jannu söi sitä hiekkaa, vaikka toisella erätauolla nimenomaan korostettiin erityisen vahvasti, että älkää nyt syökö sitä hiekkaa. Hyvin tuntui maistuvan. Toivottavasti näistä edelleen opitaan ja jatkossa pystytään pysymään paremmin kiinni pelikurissa. Meiltä voittaminen tässä sarjassa vaatii kaikilta kentällisiltä, maalivahdilta, kaikilta pelin osa-alueilta riittävän tasapainoista 60 minuutin suoritusta. Toistaiseksi meillä on aina joku juttu pettänyt ja pahasti ja ollaan sitten upottu koko jengi. Joka tapauksessa tämä oli meiltä kuitenkin ihan miehekäs esitys, ei siinä mitään, nyt ei ihan helpolla annettu ruuvata sitä pohjatulppaa pois paatista ja soudettiin loppuun asti. Pisteet olivat tarjolla, mutta sittenkään ei tarpeeksi osattu, haluttu eikä ansaittu. Paljon tuli maaleja molempiin suuntiin, mutta sen verran avointa havaijia siellä ajoittain mentiin, että molemmat joukkueet olisivat hyvin voineet tehdä vähintään 15 maalia noista paikoista. Vielä pitää todeta, että katsomossa tuntuivat kaikki olevan sitä mieltä, että tämä oli meidän paras kotipelimme ja olen kyllä samaa mieltä. Vieraissa ollaan pelattu mielestäni jo kolmekin peliä aika hyvin, mutta kotona on jostain syystä ollut lievästi ilmaistuna tahmeahkoa. Hyvä tasonnosto, tästä eteenpäin!

UH: Tämän novellin jälkeen voitaisiinkin jatkaa sillä, että kerrohan pelistä kolme positiivisinta asiaa?

GM: Ensimmäisenä ehdottomasti taisteluilme. Notkahdeltiin ja huojuttiin ajoittain, mutta loppuun asti painettiin enimmäkseen isolla sykkeellä. Toiseksi laittaisin sitten kolmoskentän, joka voitti oman pelinsä 4-0 ja oli nimenomaan tuon taisteluilmeen sytyttäjänä ja ylläpitäjänä. Rapsakkaa oli kolmosen meno, välillä joutui heitä jo hieman toppuuttelemaankin, että muistivat pysyä niissä omissa vahvuuksissaan. Olennaista kolmoskentän nykyvireessä on se, että Ryyppö liberona liidaa nyt kentällistä hienosti ja Butcher vasempana pakkina tukee miehekkäästi. Pakit ohjaavat, komentavat ja kannustavat ja ketju painaa töitä valtavasti. Erittäin hyvää esimerkkiä muille, toivottavasti oppi tarttuu. Olennaista on myös kentällisen hieno karvauspeli, eli iskevät prässiä ja pulssia päälle selvästi paremmin kuin meidän tulosyksikkömme. Kolmantena hyvänä juttuna ilman muuta maalivahtipeli. Suvannon Rasse osoitti nyt merkkejä siitä, että hänellä on halua ja kykyä auttaa joukkuetta ja ottaa niitä voittoja.

UH: Ja sitten kolme ei niin hyvää asiaa?

GM: Pakkohan tähän on ensimmäisenä nostaa meidän kärkiketjujemme esitys. Ykkönen oli vaisu, Pensikkala siellä nyt teki ne normaalit maalinsa, mutta silti turpiin 2-3 ja sen lisäksi hyvät maalipaikat vastustajalle 2-5. Ja sitten kakkoskentän totaalinen uppoaminen, oma peli takkiin 0-4 ja hyvät maalipaikatkin vastustajalle 4-6, eli olivat aivan jaloissa ainakin tilastollisesti. Hyökkäyspelaamisesta puuttuu edelleen riittävä tasapaino ja huolellisuus ja vastustajalle annetaan aivan liikaa nopeita kääntöjä. Yritetään ehkä pelata liian hienoa eikä toisaalta oikein kärsivällisyyskään riitä. Toisena huonompana juttuna voisin ottaa vaikka sen jo aiemmin mainitun pelikurin. Kurinalaisuutta ja nöyryyttä ei tunnu riittävän, ei pysytä suunnitelmassa ja touhutaan jotain aivan muuta ja taas käy kolina omalla maalilla. Pallollisessa pelissä tulee ja saakin tulla virheitä, ei siinä mitään, mutta nyt kyllä korostui ykkös- ja kakkoskenttien hyökkäyspään pallollinen pelaaminen, joka pallonmenetyksineen ja väärine valintoineen ei ollut voittavaa salibandya. Kolmoskentän suorittaminen oli aivan erilaista ja se näkyy myös tilastoissa, kolmosen oma peli 4-0 ja maalipaikatkin 5-3.  Kyllä nuo nyt riittivät tästä negaosastosta, eli todetaan pelin olleen hyvä ja positiivinen. Kuitenkin meiltä kokonaisuutena yksi kauden parhaista peleistä, hyvin väännettiin loppuun asti. Olen samaa mieltä kuin monet katsomossa, eli jos näin jatketaan, niin voittojakin ropisee ja tuosta kun vielä muutamaa osa-aluetta hieman viilataan, niin keväällä ollaan varmasti hyvässä iskussa.

UH: Miten homma tästä jatkuu?

GM: Ensi viikon lauantaina Karhukopla vieraissa. Ottelu pelataan poikkeuksellisesti Kokemäen uudessa hallissa, eli puitteet ovat kohdallaan, eikä tarvitse mennä sinne Säkylän kylpyammeeseen. Tai pesufatiin, kuten Forssassa sanotaan. Hienoa päästä haastamaan maajoukkuestara Hulmi ja kumppanit, varsinkin nyt kun saatiin Leiskua vastaan hyvä draivi päälle.

UH: Onko sairastuvan tilanteesta uutisia?

GM: Pakarisen kausi on ohi, polvivamma. Samoin Mikkolan kausi ohi, polvivamma. A.Ojalan kausi mitä suurimmalla todennäköisyydellä ohi, nilkkavamma, ehkä pelikunnossa helmi-maaliskuussa. Sauvonsaari ei ainakaan toistaiseksi pysty pelaamaan, seurataan viikko kerrallaan, mutta kyllähän se siltä vaikuttaa, että kausi on häneltäkin enemmän tai vähemmän ohi muutamia satunnaisia eriä lukuunottamatta, katsotaan. Kauteen lähdettiin laajalla rosterilla, mutta nyt tosiaan siitä on pudonnut jo kuusi ukkoa pois. Näiden isojen loukkien lisäksihän meiltä siirtyivät jo aiemmin muihin seuroihin Björklund ja Jokinen, he eivät meiltä saaneet ja löytäneet sitä haluamaansa ja tarvitsemaansa roolia. Harmillista on se, että näistä kuudesta pois pudonneesta viisi on nimenomaan sitä aikuisempaa ja kokeneempaa kaartia, eli nuori joukkue on tässä koko ajan nuortunut entisestään.

UH: Onko kokoonpanoon tulossa viilauksia?

GM: Kolmoskenttä on nyt löytänyt itsensä, toivottavasti pysyy kasassa. Ykkös- ja kakkoskentällisiin tehdään viilauksia, pakkohan on, tehojen lisäksi kentällisten peliin pitää saada sen verran kemiaa ja tolkkua, että omissa kaislikoissa ei suhise yhtä paljon kuin nyt. Sauvonsaaren loukkaantuminenhan veti meiltä maton alta koostumusten suhteen ja edelleen etsitään toimivia juttuja.

.urheiluhirvi

Viimeisimpiä uutisia

Close Menu