Naantalin aurinko paistoi SB-Areenan keskiviikkoillassa erinomaisen kirkkaasti ja hirvilauma käräytti nahkansa pahemman kerran. Turpajuhlaa enemmän kuin isosti, SB Hirvensalo 3, SB Naantali 12. Ruma, rumempi, rumin lopputulos.
SBH:n miesten edari sai kauden toisessa kotiottelussaan vastaansa siis SB Naantalin, joka on tällä kaudella brändännyt itseään lempinimellä HardKnocks. Liekö sitten käynyt niin, että osa SBH:n pelaajistosta kuvitteli vastaan tulevan Naantali Lollipops, sillä sen verran vaisu oli kotijoukkueen esitys. Kaukalossa tosiaan mellasti lempinimensä mukainen HardKnocks ja seurauksena oli varsinainen KnockOut. Leikitään lempinimillä vielä sen verran, että kaukaloon marssi Moose Islanders, mutta kaukalosta marssi Goose Islanders.
SBH lähti otteluun jälleen täydellä pöytäkirjalla, mutta poissaolomurheitakin oli, sillä superstara Sauvonsaari ei edelleenkään pystynyt pelaamaan ja sen lisäksi puolustuksesta puuttui peräti kolme vakiorosterin pallollista liideriä. Piilin ja Ryypön poissaolot olivat jo etukäteen tiedossa, mutta alkulämmittelyssä putosi pois vielä kapteeni Ojala. Alakertaa miehitettiin kakkos- ja kolmoskentällisten osalta siis hieman normaalista poikkeavalla tavalla.
Ensimmäinen erä alkoi tuttuun tyyliin rauhallisesti tunnustellen, mutta jo kuuden minuutin kohdalla Naantali iski yllättäen SBH:n kolmosta vastaan. Vaaraton kulmalyönti, mutta huolimaton puolustaminen ja kas, takatolpalta ilmasta sisään. Oho ja 0-1. Ykköskenttä aloitukseen, joku voitti tai hävisi aloituksen ja jotenkin yhtäkkiä vihulainen latoo poikittaissyötöstä 0-2. Suoraan aloituksesta. Viisi sekuntia edellisestä maalista. Mitä täällä tapahtuu? Viime peleissä on näitä kummallisuuksia vastustajalle tarjottu ja taas tarjottiin. Reilu kaksi minuuttia hämmästelyä ja taas rankoi vihulainen yllättäen kesken kaiken, 0-3. Kellossa vasta 08:55.
Moose Islanders kuitenkin kokosi rivinsä tai ainakin ykköskenttä heräsi pelaamaan ja aloitti vyörytyksen. Reilut kaksi minuuttia ennen erätaukoa tuli sitten palkintokin, kun Mäkelän yksilösuoritus kovan duunin ja viileän viimeistelyn myötä toi toivoa, 1-3. Viimeiset kaksi minuuttia SBH:n ykkönen myllytti kuin viimeistä päivää ja tuhlasi muutamankin loistavan avopaikan. Myös Naantalin uunilla päivystänyt ex-Campus Karinen pääsi osoittamaan olevansa edelleen yksi sarjan parhaita veskareita.
Toiseen erään tilanteesta 1-3 ja hyvän otteen jatkuminen tuotti heti ylivoiman. Ylivoima jäi torsoksi ja kuten pelin kuvaan jälleen kuului, taas iski Naantali ikään kuin puskista. 1-4. Sen jälkeen vuorotellen molemmille ylivoimaa, SBH ei onnistu, mutta totta kai Naantali sitten onnistui, kun peitetty syöttö putosi sopivasti suoraan maalin edustalla päivystäneen vihulaisen lapaan, joka viileästi tökkäsi kuugelin uuniin. 1-5. Kylläpä on taas peli. Kellossa 30:18. Joku voisi väittää, että peli oli ollut kotijoukkuetta kohtaan hieman epäreilu. Toisaalta Naantali halusi enemmän ja usein se myös palkitaan tavalla tai toisella.
Näiden maalien jälkeen Mooset muuttuivat lopullisesti Gooseiksi ja ottelu oli käytännössä ohi. Loppuerä mentiin täysin vierasjoukkueen rynniessä ja kotijoukkueen haahuillessa. Erään vielä kaksi lisänapsua vieraille, kaksi erää pelattu ja 1-7.
Kolmas erä oli turhuus. Hirvensalo yritti karvata ylhäältä, mutta prässääminen on asenne- ja tahtolaji ja se puoli oli tänään heikolla tolalla yleisestikin. Reikäjuustoprässi tarjosi Naantalille vielä muutaman ilmaisen maalin ja muitakin merkityksettömiä maaleja tehtiin puolin ja toisin. Lopputulos siis supermurheellinen ja täysin käsittämätön 3-12. Voi elämän kevät.
Haastattelussa GM Pena…
UH: Selitähän nyt hieman, miten voidaan kotona hävitä 3-12?
GM: En ymmärrä. Kyllähän tässä aika lailla tyrmistynyt fiilis on. Ja pettynyt, totta kai. Taas peli lipsahti käsistä ja tällä kertaa oikein kunnolla. Ovathan tällaiset tulokset toki salibandyssa aika tavallisia, tasainenkin peli saattaa kääntyä toiseen suuntaan ja helposti ollaan luiskassa ja numerot repeävät todella isoiksi.
UH: Miten peli sinun mielestäsi eteni?
GM: Ensimmäisessä erässä ei sinänsä ollut mitään erityistä, mutta yhtäkkiä kaveri teki kolme maalia, tuosta vaan. Tultiin kuitenkin vielä hyvin mukaan, saatiin kavennus ja meillä oli se oma momentumimme. Nämä hommat vain ovat sellaisia, että peli aina aaltoilee enemmän tai vähemmän ja kun se oma hetki tulee, niin silloin se pallo täytyy laittaa sinne tyhjään maaliin ja toisaalta kun kaverilla on oma hetkensä, niin silloin maalivahdin pitää ottaa se gamesaver. Tänäänkään ei näissä asioissa onnistuttu, mutta kaveri onnistui. Toisen erän alkupuolella hörpittiin taas merivettä ja siinä se sitten oli. Moraali romahti, jos sitä nyt ylipäänsä oli alun perinkään tänään kovin paljon. Toisen erän jälkipuolisko oli meiltä jo aivan karmeata hengetöntä hönkäilyä. Kolmanteen erään yritettiin sitten prässäämällä herätä taistelemaan, mutta eihän siitäkään mitään tullut, ukkoa myytiin kuin Hirvaskankaalla kuparipannuja.
UH: Millaisia pelillisiä ongelmia teillä mielestäsi oli?
GM: Kuten katsomoonkin varmasti näkyi, niin ykköskenttämme oli ainoa, joka oikeastaan pääsi edes yli puolen kentän. Ykkönen pyöritti varsinkin ensimmäisessä erässä taas hienosti, mutta heidänkin pelinsä alkoi toisen erän murheiden myötä mennä jumiin ja enemmän puskemiseksi. Kakkos- ja kolmoskentällisemme eivät saaneet pallollisena aikaiseksi yhtään mitään, kakkonen sentään muutaman kerran väläytteli. Sentteriongelmahan meillä tosiaan kakkoskentässä on, mutta nyt näkyi kyllä myös valitettavan paljon alakerran pallollisten liiderien puuttuminen. Naantali pelasi fiksusti ja oli työteliäs joukkue, meillä ei liike, pallollinen itsevarmuus ja osaaminen riittänyt, ei päästy yhtään mihinkään. Kakkoskentän sentterinä pelasi taas tänään ottelun aikana kolme eri kaveria, mutta eipä sekään ruletti mitään auttanut. Kaiken tämän voi kuitenkin siinä mielessä unohtaa, että tänään kyse oli tahdosta, loppujen lopuksi vain ja ainoastaan pääkopasta. Asenne, halu, kiima, himo. Meillä ei ollut niistä mitään. Jo ensimmäisessä erässä penkin taakse näkyi, että osa meidän jampoistamme oli tullut hieman liikaa vain pelailemaan. Kun puhutaan vastustajan tekemistä kummallisista tai yllättävistä maaleista, niin taustalta löytyy usein oma keskittymisen puute, ei olla sisällä pelissä, ei olla hereillä, ei olla valmiita ja silloin tapahtuu ihmeellisiä negatiivisia asioita. Jos joukkueiden välinen ero tahtotasossa on noin suuri, niin lopputulos 3-12 on täysin oikea.
UH: Miksi SBH sitten oli tänään asennepuolella niin paljon perässä vastustajaa?
GM: Sanopa se. Valmennuksen piikkiinhän tuollainen menee, tavalla tai toisella. Pelin jälkeen yksi kokeneimmista sankareistamme totesi vanhan viisauden, niin pelaat kuin treenaat. Kyllä meillä treeneissä vauhtia on, mutta intensiteetti, se kunnon jytinä, loppuun asti yrittäminen, fyysinen vääntö, kaksinkamppailupainit, ehkä niitä puuttuu ja sitten kun tullaan tosimielessä tatamille, ei pystytä vastaamaan vihulaisen körmyjen vääntövoimaan, annetaan liikaa tilaa ja aikaa omassa päässä, näennäismerkataan, ei ajeta prässiä loppuun asti, tehdään asioita vain vähän sinne päin ja osittain se alkaa sitten heijastumaan myös pallolliseen peliin. Oltiin tänään varmasti valmennuksen osalta ja pelillisestikin huonompia joka osa-alueella, ei siinä mitään, mutta kyllähän se harmittaa, jos pelistä tuntuu puuttuvan tunne. Ottelun jälkeen katsomossa istuneet ihmettelivät meidän hengettömyyttämme, jopa vastustajat ja erotuomarit hämmästelivät samaa asiaa. Ehkä me emme ole vielä riittävän yhtenäinen joukkue. Ja kun tulee muutama takaisku, niin homma lässähtää heti kuin se kuuluisa pankaakka. Me emme elä pelissä, emme tsemppaa, emme reagoi, emme välitä. Vaihtopenkillä istutaan hiljaa rivissä. Missä on tunne ja tahto? Ehkä tämä on yksi ison rosterin ongelma, hitsautuminen joukkueeksi kestää kauan. Toisaalta pitää muistaa antaa kunniaa myös vastustajalle. Vastustajan hyvä tekeminen varmasti osaltaan imi meiltä energiaa
UH: Kaksi tappiota alla, maalierolla 6-20. Seuraavaksi vastassa Vehmaalla Bulls. Ei homma kovin paljon ainakaan helpotu.
GM: Eräs katsomossa istunut koutsikaveri totesi minulle pelin jälkeen, että jos menette samalla asenteella Vehmaalle, niin Bulls tekee teitä vastaan 25 maalia. Saattaa olla lähellä totuutta. Siksi meidän täytyy saada se tunne kaivettua jostain. Vedetään vaikka viikon verran painitreenejä, unohdetaan viisikkoläpsyttelyt ja kaivetaan sitä aggrea. Toivottavasti me pystymme samaan minkä Naantali teki, eli hehän ottivat vaisun esityksen jälkeen nekkuun Karhukoplalta kotonaan peräti 6-16, ottivat opikseen, käänsivät sen voimavaraksi ja nousivat kuopasta, nyt ovat voittoputkessa ja pelaavat suurella sydämellä ja isolla sykkeellä. Oppiakseen voittamaan ja halutakseen voittaa täytyy ilmeisesti kokea se tappion kurjuus ja nyt sitä ollaan saatu jo aivan tarpeeksi. Vehmaalle kasataan ne ukot, jotka haluavat painia ja ovat valmiita juoksemaan vaikka päin seinää, jotta se voitto saadaan sieltä kairattua. Eikä sillä voitollakaan niin väliä, kunhan tapellaan loppuun asti ja saadaan sitä veren makua sinne suupieliin. Siitä tulee miesten peli, kovien jätkien vääntö ja se on meille hyvä mahdollisuus herätä taas tähän sarjaan.
.urheiluhirvi