Moose Islanders käväisi Vehmaan Vinkkilän boilerissa pelaamassa miesten kakkosdivarimatsin UHV Bullsin vieraana. Tarjolla oli härän sisäfilettä, mutta niin vain kävi, että pannulle päätyi riistakäristys, pääraaka-aineena hirvenliha. Kotijoukkue Bulls vei tiukan väännön numeroin 4-3 ja sarvien kolistelu päättyi SB Hirvensalon osalta katkeran ja kitkerän murheellisesti, nolla pistettä.
Ottelun avausmaalin teki SBH ja todella kauniin maalin tekikin. Reilu kolme minuuttia pelattu, omasta päädystä lähdettiin ja kuula liikkui ykkösellä ukolta toiselle erinomaisen mallikkaasti, asialla kakkoskenttä ja viimeistelijänä ensimmäistä kertaa tällä kaudella pelaamaan pystynyt superstara Sauvonsaari. Valitettavasti iloisesta johtoasemasta ei päästy nautiskelemaan kuin vaivaiset 20 sekuntia, sillä heti seuraavassa vaihdossa surkeahko peittopeli vastustajan vapaalyönnissä johti hassun näköiseen matalaan kaaripalloon, joka lurpsahti SBH-maaliin ja heti tilanne tasan, 1-1.
Viisi minuuttia lisää ja taas kolisi omiin vastustajan vapaalyönnistä tai oikeastaan kulmalyönnistä. Simppeli paikanvaihtopeli vastustajalta, tavallaan ollaan mukana touhussa, mutta pienet asiat ratkaisevat ja vihulainen pääsi kurkottamaan hiljaisen golfputin melko kaukaa kohti maalia ja sieltä se vain hupsahti SBH-uuniin. 2-1.
Kellossa 12 minuuttia ja Islandersit sekoilevat vaihdon kanssa, kentällä hetkellisesti kuusi pelaajaa, kaksi vasenta laitaa, molemmat huomaavat tilanteen ja tulevat molemmat pois, kentälle jää vain neljä. Härkälauma haistaa veren ja iskee kiinni, yksin jätetty SBH-puolustaja räpiköi omassa päädyssä ja tarjoaa pallon pois ja kotijoukkue latoo maalin edestä tyhjiin. Totaalisen ilmainen maali. Näitä ei vain saisi tulla, ei vain saisi ja taas tuli. Pienten marginaalien pelissä näillä on iso hinta. 3-1.
Ei ollut ensimmäinen kerta tällä kaudella, kun tasainen erä päättyy numerollisesti selvästi vastustajalle hirvilauman anteliaasti lahjoitellessa maaleja. Sinänsä kuitenkin kelpo erä vierasjoukkueelta, jos unohdetaan nuo muutamat tulostaululle päätyneet mörhöilyt.
Toinen erä oli kauttaaltaan tasainen ja maalipaikat olivat vähissä puolin ja toisin. Punaviherkeltaisilla värilaseilla katseltuna SBH oli erässä pikkuriikkisen parempi joukkue ja sitä olettamaa tukee se, että kavennusmaalikin nähtiin. Kukas muu kuin Jarppi Pensikkala ja nuorukaisen kauden seitsemäs kihaus, O.Ojalan tarjoilusta. Kolmanteen erään tilanteesta 3-2. Hirvifanin mielestä peli oli kääntymässä vierasjoukkueelle ja osittain ehkä oli jo kääntynytkin, mutta tasaisen tiukkaa oli.
Kolmatta erää veivailtiin varsin tasaisesti, edelleen. Tuhannen taalan tontit ja hieman pienemmänkin rahan paikat olivat vähissä. Epäreilua fiilistä SBH-leiriin tartutettiin kuitenkin viimeisen erän puolivälissä, kun jo kolmannen kerran tässä pelissä huonosti puolustettu vastustajan kaukaa suoritettu sektorivapari kimmahteli hirvisaarelaisten pyhimpään. 4-2, jotakuinkin yllättäen ja todella harmilliseen paikkaan. Oliko ansaittua vai ei? Tulostaulu kertoo totuuden.
Enää reilu viisi minuuttia kellossa ja hirviryhmälle tarjoiltiin ylivoimaa. Ehkä ensimmäisen kerran tällä kaudella yv-pelissä kyettiin antamaan lavasta lapaan kaksi syöttöä peräkkäin ja sehän tarkoittaa silloin maalipaikan syntymistä ja Pensikkala hyödynsi, Lenkkerin tarjottimelta, tyylikäs yläreppu, 4-3 ja mukana ollaan, vaikka aika alkoikin käydä vähiin.
Viimeiset kaksi minuuttia SBH pelasi ilman maalivahtia, mutta herkkupaikoille ei päästy. Aggressiivisesti puolustanut nautalauma otti tilan ja ajan pois, osittain sääntöjen rajamaillakin pelaten, mutta tässä vaiheessa erotuomareilla olivat pillit jo taskussa. Ensimmäisessä erässä tarjoiltua etumatkaa ei siis kyetty lopulta kirimään tasoihin ja niinpä pisteet jäivät Vinkkilään. Härät 4, Hirvet 3. Voitettavissa oli, mutta ei pystytty eikä ansaittu.
Ja pieneen haastatteluun GM Pena…
UH: Joukkueessa oli jonkinlainen flunssa-aalto päällä, miten se vaikutti kokoonpanoon?
GM: Meiltä oli tosiaan seitsemän jannua pois, mutta se ei ole syy siihen, että tänään ei pärjätty. Hieman harmitti se, että nimenomaan sitä kokeneempaa ja kovaluisempaa osastoa oli sairaana, mutta toisaalta Bulls ei ollut niin aggressiivinen kuin mihin on viime vuosina totuttu, joten peli ei ollut ihan pelkkää painia. Itse asiassa poissaoloista huolimatta meillä olivat tänään tulosyksiköt eli ykkös- ja kakkosketju vihdoinkin koossa, kun Sauvonsaari pystyi ensimmäistä kertaa pelaamaan. Noh, ainakin kaksi erää pystyi. Ykköskentän alakerran liideri Sario oli sairaana, mutta kyllä Liitti korvasi hänet ihan kelvollisesti. Kolmoskentässä oli sama tilanne, kun Ryyppö sairasteli edelleen, mutta siellä kokeneet Manninen ja Heirola hoitelivat homman. Eli rosteri oli meillä hyvällä mallilla, teoreettista pistepotentiaalia oli kolmoskentällisessäkin Jokisen ja Fiskin muodossa. Tuskin kauden aikana tulee ainuttakaan peliä, ettei aina olisi muutama niin sanottu avauskokoonpanon pelimies pois syystä tai toisesta.
UH: Maalit olivat tiukassa ja maalin pelihän siitä tuli. Miten itse luonnehdit ottelun kulkua?
GM: Kyllä, molemmat joukkueet puolustivat vahvasti ja maalipaikkoja oli tosiaan molempiin suuntiin aika vähän. Bulls oli Bulls, suoraviivaista fyysistä pelaamista, äijää maalille ja matalaa kaaripalloa perään. Me pudotimme oman karvauksemme vielä normaaliakin alemmas ja saimme tukittua oman pesämme hyvin. Saimme myös selvästi enemmän kääntöpaikkoja kuin naapuri, mutta tänään emme pystyneet niitä hyödyntämään. Suoraviivaisuutta ja terävyyttä olisi vastaiskuissa kaivattu ja toisaalta kaveri kyllä juoksi meitä kiinni hyvällä asenteella. Päästimme normaaleja viisi vastaan viisi pelitilannemaaleja tasan nolla kappaletta ja yleensä se riittää voittoon, mutta tänään ei. Totta kai harmittaa, että kaveri pääsi tekemään kolme maalia vapaalyönneistä, ehkä niissä olisi voitu puolustaa huolellisemmin, mutta kyllähän he myös hyvin suorittivat, eli ensimmäisestä miehestä ohi, ei liikaa voimaa, kohti maalia matalana. Sieltä niitä sitten tänään kimpoili peräti kolme sisään. Tuo on paljon tehokkaampi tapa kuin sokkokantit voimalla ensimmäisen miehen peittoon tai siirto ja hirmupommi kolme metriä yli ja ohi. Meilläkin on opittavaa tässä asiassa, Bulls näytti miten homma kannattaa hoitaa. Sitten annettiin vielä se yksi ilmainen maali vaihtosekoilun ja nöyryyden puutteen vuoksi, sitä ei kannata edes kommentoida. Näitä tulee, kun ei olla hereillä ja keskittyneitä.
UH: Tulitte kuitenkin vielä hyvin peliin mukaan?
GM: Siihen pitää olla tyytyväinen. Tässä on muutamassa pelissä selkäranka napsunut liiankin helposti, mutta tänään osoitettiin luonnetta ja vilkku oli päällä, ohi oltiin menossa, mutta nyt kaveri tukki ajolinjan ja tuhnuksi jäi, liikaa annettiin etumatkaa.
UH: Mitä mieltä olet kentällisten suoriutumisesta ja haluatko nostaa jotain yksilöitä esille?
GM: Hyvä peli meiltä tai vähintäänkin ihan ok, varsinkin ottaen huomioon, että missä pelattiin ja ketä vastaan. Mielestäni tänään meillä ehkä tulosyksiköiden pelaajista osa ei pystynyt pelaamaan omalla parhaalla tasollaan pallollisen pelin osalta, aika paljon siellä pallo pomppi ja syötöt menivät kymmenen senttiä ohi lavan. Olisi tietysti myös ihan hyvä juttu, jos joku muukin tekisi maaleja kuin Pensikkala. Meidän ykköskenttämme ei ole toistaiseksi koko kaudella saanut käytännössä ollenkaan tukea muilta maalinteon osalta, joten siinä on totta kai iso kehityksen paikka. Toivottavasti Sauvonsaari saadaan nyt vähitellen takaisin kokonaan, jotta siihen kakkoskentälliseenkin tulisi sitä todellista maalinteon uhkaa. Se ei paljon lohduta, jos tehdään pelissä kolme kaunista maalia, kun kaveri tekee neljä hieman rumempaa, mutta ihan yhtä arvokasta pömpeliä. Tänäänkin paikkoja suhteessa vastustajaan oli aivan riittävästi ja toisaalta myös laukausmäärät tukevat tilastollisesti sitä, että jokunen enemmänkin kuin vain kolme olisi sisään pitänyt saada. Positiivista oli se, että saimme vihdoinkin onnistumisen myös ylivoimalla, ehkä se tästä nyt lähtee. Joka tapauksessa Naantali-pelin totaalikyykkäyksen jälkeen tämä oli meiltä ihan kelvollinen kasvojen pesu, valitettavasti ei kuitenkaan pisteisiin asti riittänyt. Silti edelleen kaipaan enemmän tunnetta kentälle, sitä voittamisen draivia, tahtoa ja aggrea, joka näkyy myös päättäväisyytenä maalinteossa.
UH: Sinä olet viime vuosina ollut lähes kiltti erotuomareita kohtaan, mutta nyt näytti asiaa olevan raitapaidoille pelin jälkeen hieman enemmänkin. Mistä siinä oli kyse?
GM: Ei mitään kummempaa. Siinä oli kaksi minuuttia peliaikaa jäljellä ja vastustajalla aivan päivänselvä jäähyn arvoinen rike, jolla katkaistiin meidän vastahyökkäyksemme. Taisi olla pelin selvin jäähy, mutta nyt jäi viheltämättä. Totta kai harmittaa, sillä oltaisiin päästy viimeiset kaksi minuuttia pelaamaan ylivoimaa ja hakemaan tasoitusta, mutta näin tällä kertaa. Nyt ei saatu lopussa mitään kunnollista ison aggren loppukiriä edes aikaiseksi. Pitää tietysti muistaa, että meillä oli tasan 60 minuuttia aikaa voittaa tämä peli. Ei se kaatunut mihinkään yksittäiseen erotuomareiden virheeseen. Kunnioitetaan lopputulosta ja annetaan krediittiä vastustajalle.
UH: Miten homma tästä jatkuu?
GM: Ei mitään erityistä, nyt on puolitoista viikkoa aikaa seuraavaan peliin, muutamat treenit, yritetään tietenkin parantaa omaa suorittamistamme, jotta päästään taas pisteisiin kiinni. Erittäin tasainen sarja, kuten etukäteen arveltiinkin. Seuraavaksi kotona SBS Wirmo ja olisihan se mukava vihdoin kotipelissäkin taistella pisteistä.
.urheiluhirvi