Paimion Ruoska – SB Hirvensalo
Moose Islanders kohtasi lauantain varhaisiltapäivän kakkosdivarin matineassa nimestään huolimatta varsin turkulaisen Paimion Ruoskan. Piiskaa pyydettiin ja piiskaa saatiin, tosin melko värikkäiden ja ehkä joidenkin mielestä jopa eriskummallisten vaiheiden jälkeen.
Ensimmäisessä erässä nimittäin hirvilauma mylvi. GM Pena lupasi ennakossa, että lauantaina nähdään kaukalossa kauden parasta Islandersia ja näin ehkä olikin, ainakin ottelun ensimmäisessä erässä. Ruoska oli nimittäin suorastaan katujyrän alla. SBH liikutti palloa ja vyörytti hyökkäyksiä toinen toisensa perään ja Peimarin pojat kyykkivät mukana minkä ehtivät. Lähes ylivoimainen esitys ei kuitenkaan tuottanut hirvisaarelaisille kuin yhden maalin, tosin se oli sitäkin kauniimpi ykköskentän tuotos, asialla O.Ojala. Valitettavasti piiskapojutkin pääsivät maalin makuun, eivät ehkä niinkään omin ansioin, vaan enemmänkin SBH:n kakkosylivoimakentällisen äärimmäisen löysän puolustamisen seurauksena, eli taas päästettiin ylivoimalla omiin halpa halpa halpa maali. Tilanne ensimmäisen erän jälkeen täysin kenttätapahtumien vastaisesti 1-1. Tilastojen mukaan SBH voitti maalipaikat ensimmäisessä erässä peräti 11-3.
Ruoska-soturin ensimmäisen erän lopussa ottama viiden minuutin penaltti jatkui toisen erän alussa ja saarelaiset olivat muuttaneet yv-koostumustaan. Näytti siltä, että kaikki munat oli laitettu siihen yhteen ja samaan koriin ja paranihan se yv-pelaaminen ja tuotti yhden maalinkin heti kakkoserän alkuun. Pensikkala, totta kai, 1-2 SBH:lle.
Myllytys jatkui, paimiolaisilla mopattiin lattiaa ja kolmatta maalia haettiin aktiivisesti. Ja sitten alkoikin taas se ihmeellisten tapahtumien sarja… SBH:n ykkönen vei Ruoskaa lähes minuuttitolkulla kuin märkää rättiä ja se kolmas niitti roikahteli ilmassa ja kas, hieman liian ahnas hyökkääminen kostautui kun pallonmenetystä seurasi aina niin ”liukkaan” Perkonojan puolittainen läpiajo kesken hirvipesukoneen. SBH-pakki ehti jo melkeinpä kiivetä Perkonojan reppuselkään, mutta niin vain armoitettu maalintekijä puttasi rystyllä helpohkolta näyttäneen maalin hirviuuniin. 2-2, peli rankaisi. Eikä siinä vielä mitään, mutta maalia seuranneesta aloituksesta pallo Hirvensalo-taustaiselle Ruoska-peluri Laaksoselle ja lähes puolesta kentästä viipotettu epämääräinen ”laukaus” sujahti perille asti ohi talviunessa olleen hirviveskarin, 3-2. Mitä taas tapahtui? Peli täysin lapasessa, kolmas maali roikkuu ilmassa ja yhtäkkiä naapuri kihauttaa kahdesti? Musta viisisekuntinen.
Ostos-TV:n tavoin, eikä siinä vielä kaikki, sillä hetkeä myöhemmin Ruoska onnistui piipahtamaan edelleen rajusti painostaneen SBH:n kenttäpuoliskolla, puolivillaisesti vihelletty vapaalyönti kaukaa laidalta ja niin uskomatonta mutta totta, kaukolaukaus maata pitkin läpi suorin jaloin peittäneen hirvisoturin ja maaliinhan sekin meni. 4-2. Epäusko paistoi Moose-miesten kasvoilla, mutta vielä tähänkään ei epäoikeudenmukaisuus päättynyt, sillä tuskastunut hirvitaistelija otti itselleen hölmöhkön jäähyn ja Paimion tehomiehet eivät montaa sekuntia tuhlanneet latoessaan kuugelia uuniin laiskan SBH-nelikon läpi. Nyt jo 5-2 ja hetki sitten ylivoimaisena kaukalossa esiintynyt Moose Islanders oli silvottu pihvilihaksi. Jauhelihaakin saatiin, sillä taas jokunen hetki ja jälleen Ruoska-vapari kaukaa sektorista ja humpsis siellähän sekin taas oli, 6-2. Surrealistista. Salvador Daliko tämän pelin oli käsikirjoittanut?
Kolmas erä ei erityisen hyvin alkanut, sillä typerä kakkoserän viime sekuntien jäähy kostautui heti, Ruoska suoritti noin nanosekunnissa numeroiksi jo 7-2. Hetki lisää ja paimiolaisille rankkari, jossa Ruoska-ikoni Taneli Mattila nöyryytti SBH-veskaria pahemman kerran, 8-2. Jäljellä olleet minuutit sitten pelailtiin pois ja lopputulos aivan käsittämättömästi Ruoskalle 10, Hirvensalolle 3.
Ei ole voittaminen tässä sarjassa helppoa.
Haastattelussa GM Pena…
UH: Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui?
GM: Siellä tapahtui se, että enemmän maaleja tehnyt joukkue voitti. Tultiin peliin todella raikkaalla ilmeellä ja pystyttiin luomaan maalipaikkoja ja pitämään vastustaja irti pallosta, mutta ei saatu sisään. Ensimmäinen erä oli meiltä hyvä. Pysyttiin pallossa, hyökättiin tasapainoisesti, ei tehty pallollisia virheitä. Tuollaisen erän jälkeen taululla olisi pitänyt lukea 4-0 meille, mutta ei niin ei. Haluaisin sanoa, että pelattiin hyvä peli ja oltiin suurimman osan ajasta selvästi parempi joukkue, mutta kummalliseltahan se kuulostaisi, kun kuitenkin hävittiin 3-10, joten jätän siis sanomatta.
UH: Toinen eräkin alkoi hyvin, mutta mikä meni pieleen?
GM: Muutettiin ylivoimakoostumusta erän alkuun ja saatiinkin sieltä sitten se johtomaali. Olihan meillä senkin jälkeen todella hyvä kuristusote kaverista, mutta niin vain otettiin naapuri mukaan peliin. Ykköskenttämme pitkän pyörityksen aikana maalinteon kiima taisi kasvaa liiankin isoksi ja imeydyttiin turhan syvälle, pakeilta unohtui tasapaino ja oman pään kautta pelaaminen, eivätkä Ruoskan maalipyssyt sen enempää tarvitse. Harmillista on se, että tästä asiasta on puhuttu aika paljon ja nimenomaan näiden pakkien kanssa, mutta ehkä se on sitten sitä kokemattomuutta, että kärsivällisyys ei riitä ja lähdetään ottamaan liikaa riskiä. Hinta on vain aika kova, kun tällä tavalla lahjoitetaan kaverille läpiajo kesken oman hyvän vaiheen. Sitten se suoraan aloituksesta Ruoskalle tullut 3-2 maali taisikin olla hieman koominen, onneksi en nähnyt sitä, olisi saattanut tulla painajaisena uniin. Siitähän se sitten taas lähti, ropisi omissa kuin lokakuinen räntäsade. Tällaisia nämä ovat, ne kuuluisat kulminaatiopisteet ja momentumit, joista peli sitten keikahtaa johonkin suuntaan.
UH: Jos oikein laskin, niin Ruoska teki peräti kuusi maalia erikoistilanteista. Yhden alivoimalla, kaksi ylivoimalla, yhden rankkarista ja kaksi vapareista. Kannattaisiko noita erikoistilanteita hieman harjoitella?
GM: Onhan niitä harjoiteltukin, hieman. Itse asiassa vaparipuolustamista on käyty viime viikkoina läpi pariinkin kertaan sen jälkeen kun Bulls voitti meidät pelkillä kaukovaparimaaleilla. Kyllä siellä taas oli sitä suorin jaloin peittämistä ja löysää peittopeliä ylipäänsä. Asennejuttu, keskittyminen ei saisi herpaantua. Ehkä sitä ajatellaan, että kun vapari on niin kaukaa, niin silloin voidaan ottaa hieman rennommin se puolustaminen. Alivoimassa ongelma oli se, että siellä oli vääriä kavereita hommaa hoitamassa. Alivoimaan pitää laittaa ne raastajat. Kaverit, jotka munat maassa syövät palloja. Nyt siellä oli profiililtaan enemmänkin sellaisia palloartisteja ja sitten se on tuon näköistä. Peiliin pitää minunkin katsoa, toisaalta meillä ei rosterissa tällä hetkellä ole kovin montaa av-duunaria, mutta silti tein virheen, kun lähdin peluuttamaan alivoimaa normaaleilla kentällisillä. Ylivoimaa pelattiin tänään seitsemän minuuttia ja sinä aikana pystyttiin tilastojen mukaan luomaan peräti yhdeksän maalipaikkaa, joista neljä oli herkullisia namutontteja. Vain yksi maali saatiin aikaiseksi, sille ei sitten voi mitään, paikkoja luotiin kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Totta kai isona miinuksena se ylivoimalla omiin päästetty maali, mutta siitäkin pitää minun ottaa siinä mielessä oppia, että ylivoiman palloton pelaaminen pitää jatkossa organisoida paremmin. Ei voi vain luottaa siihen, että jannut kentällä osaavat luomuna soveltaa, vaikka kuinka olisi perusasioista kyse.
UH: Mitä mieltä olet maalivahtipelistä?
GM: Olen sitä mieltä, että Ruoskan Hartman on jo pitkään ollut yksi lohkon parhaimmista maalivahdeista ja tänään osoitti kuuluvansa edelleen eliittiin. Otti meiltä vähintään 4-5 maalia pois ja niin voittavan veskarin pitääkin, piti joukkuettaan hengissä vaikeina hetkinä ja tänäänhän niitä vaikeita hetkiä Ruoskalla riitti pelin ensimmäisellä puolikkaalla aika paljonkin. Vastaavasti meidän maalivahtipelimme ei pystynyt tänäänkään pitämään joukkueen päätä pinnalla, vaan oikeastaan päinvastoin, eli kyllä meidän sukelluksemme alkoi niistä Ruoskan yllättävistä pikamaaleista ja sen jälkeen happi kävi vähiin ja häkää hengiteltiin tasaiseen tahtiin koko loppupeli.
UH: Kävikö tässä taas niin, että kesken oman hyvän vaiheen annetaan kaverille muutama maali ja selkäranka napsuu samoin tein?
HM: Minun mielestäni ei. Totta kai tuollainen syö joukkuetta rottaeläimen lailla, kun tehdään hyvää duunia ja viedään peliä ja sitten naapuri tekee tuosta vaan kopallisen maaleja, mutta tänään kyllä painettiin hyvin vielä niiden kolmen nopean Ruoska-pömpelin jälkeenkin. Siinä sitten tuli kaikenlaista jäähyä ja vaparia sun muuta ja paimiolaiset rankaisivat jokaisesta. Julmaa oli peli. Ruoskalla on riveissään useampikin kovan luokan maalipyssy, se tiedettiin ja se nähtiin taas kerran.
UH: Katselin tässä tilastoja ja niiden mukaan SBH voitti ottelussa maalipaikat 26-8. Laatupaikat menivät Islandersille 10-2. Ja silti peli hävittiin 3-10. Mitä olet tästä mieltä?
GM: Joo-o, näin se vain menee. Ollaan kuitenkin varmoja siitä, että jos pystytään jatkossakin tällä tavalla pelaamaan, niin jossain vaiheessa alkaa kolina käymään myös siellä vastustajien päässä. Totta kai on selvää, että jos luodaan 26 maalipaikkaa, niin edes hieman enemmän pitäisi pystyä latomaan sisään kuin kolme. Kuitenkin meidän hyökkäyspelaamisemme rakenne on viime viikkoina parantunut ja ehkä osittain siksi pystyimmekin noin paljon tontteja rakentamaan. Seuraava steppi on sitten se, että tuupitaan kuulaa sinne verkon perukoille, niin saadaan tulostaulullekin positiivisia merkintöjä. Minäkin katselin tilastoja ja niiden mukaan lauottiin yhteensä 49 kertaa, mutta vain 19 kertaa saatiin kohti maalia ja maalille asti. Eli 30 kertaa ruiskittiin ohi tai yli tai peittoon. Se kertoo edelleen selvää sanomaa siitä, että me olemme ratkaisupaikoissa liian hitaita ja teemme vääriä valintoja. Tätä kun saadaan pienen napsun verran parannettua, niin johan alkaa humina ja kohina käymään vastustajan maaliverkoissa. Ero on aika hurja, kun katselee Ruoskan tilastoa, laukoivat yhteensä 36 kertaa ja niistä peräti 26 kohti maalia. Totta kai nämä luvut johtuvat osittain myös siitä, että pallo oli koko ajan meillä, me pyöritimme ja pelasimme pitkiä hyökkäyksiä, kun taas Ruoska iski enimmäkseen vain vastahyökkäyksillä.
UH: Uutta matoa siis koukkuun ja minkälaisia ahvenia seuraavaksi lähdetään onkimaan?
GM: Varsinaisia lihavia jättisärkiä sieltä on katiskaan uimassa, sillä ennen joulua meillä on vielä kolme matsia jäljellä ja vastassa ovat kaikki lohkon kolme kärkijengiä, eli Leisku, Karhukopla ja Meda. Kaikenlaista superstaraa sieltä marssii kaukaloon joka pelissä, joten hieno on haaste. Wirmo-kyykkäyksen jälkeen Ruoska-peli oli meiltä pelillisesti huikea parannus, surullisesta tuloksesta huolimatta, joten kyllä meillä on elementtejä haastaa kaikki nuo kolme tähtiryhmää, vaikka siellä liiga- ja divariukkoa tuleekin vastaan joka matsissa. Näistä peleistä kun saadaan raavittua muutama piste, niin siitä saadaan isoa uskoa kevättä ajatellen.
UH: Otetaan vielä loppuun päivitys joukkueen loukkitilanteesta. Ilmeisesti uutisia on?
GM: Huonoja sellaisia, totta. Sauvonsaaren nivusvamma uusiutui ja ykköskenttään nousseelta nuorelta pakilta Pakariselta hajosi polvi. Kumpikaan ei missään nimessä pelaa keskiviikkona. Toivotaan sentään että pelaavat vielä tällä kaudella. Sama koskee kapteeniamme A.Ojalaa, tänään taitaa herra mennä magneettiin ja sieltä tulee sitten tuomiota. Mikkola on ollut koko kauden sivussa polvivamman takia ja jatkaa saikkuaan edelleen. Eli kyllä meitä nyt hieman päähän potkitaan oikein isommalla kalossilla, mutta näillä mennään. Onneksi ukkoja toistaiseksi riittää vielä ihan hyvin.
.urheiluhirvi